Don Juan ja Luulosairas

Jean-Baptiste Poquelin oli ranskalainen näytelmäkirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän syntyi tammikuussa 1622 Pariisissa kuninkaallisen hovin verhoilijan perheeseen. Jean-Baptiste Poquelin aloitti näyttelemisen vuonna 1642 ja otti peitenimekseen Moliere. Hän kirjoitti enimmäkseen komedioita toisin kuin hänen aikalisensa Pierre Corneille ja Jean Racine. Moliere oli yksi aikansa kuuluisimmista klassismin näytelmäkirjailijoista. Don Juan (1665) ja Luulosairas (1673) ovat kaksi hänen tunnetuimpia näytelmiään. Moliere kuoli vuonna 1673, hän pyörtyi lavalle kesken Luulosairaan esityksen ja kuoli pari tuntia sen jälkeen kotonaan.


Don Juan (1665) on Molieren kirjoittama viisinäytöksinen komedia, joka perustuu Don Juanin legendaan. Don Juan on irstas naistenmies, viettelijä ja ateisti. Tarina kertoo nuoren hovimiehen Don Juanin elämän kahdesta viimeisestä päivästä. Häntä seuraa koko tarinan läpi hänen kamaripalvelijansa Sganarelle, joka on hillitön, ahne, taikauskoinen ja pelkurimainen mies, joka ryhtyy Don Juanin kanssa älyllisiin väittelyihin. Moliere on jakanut tarinan viiteen näytöksen. Juoni raa'asti tiivistettynä. Don Juan on naimisissa Donna Elviren kanssa, mutta hänellä on tähtäimessä uusi nainen. Tämän takia hän joutuu ongelmiin ja pakenee Sganarellen kanssa. Elviren veli Alonso on vannonut kostavansa Don Juanille hänen jätettyään Elviren, mutta Alonson veli Carlos vakuuttaa veljensä tekemään kostonsa myöhemmin. Don Juan ja Sganarelle saapuvat komentajan, jonka Don Juan oli tappanut, patsaan juurelle ja kutsuvat sen kylään. Patsas nyökkää. Asunnollaan juuri kun Juan on istumassa päivälliselle hänelle tulee kylään kutsumattomia vieraita. Lopulta kutsumattomat vieraat lähtevät ja patsas saapuu paikalle. Don Juan valehtelee kuollelle isälleen. Huntupäinen naishenki tarjoaa Juanille viimeistä tilaisuutta katua tekojaan. Don Juan kieltäytyy ja joutuu helvettiin.


Luulosairas (1673) on Molieren viimeinen näytös, jonka hän kirjoitti. Se kertoo luulosairaasta Arganista. Arganin vaimon nimi on Beline ja veljensä nimi Beralde. Arganilla on kaksi tytärtä Angelique ja Louison, Angelique edellisestä avioliitosta ja Louison nykyisestä. Tarinassa on lääkäri nimeltä Herra Diafoirus ja Thomas Diafoirus on hänen poikansa, joka on myös Angeliquen kosija ja Purgonin sisarenpoika. Purgon taas on Arganin lääkäri ja herra Fleurant on hänen apteekkarinsa. Purgon, eli Arganin edellämainittu lääkäri määrää Arganille kaikenlaisia lääkkeitä, tietäen niiden olevan tarpeettomia Arganille. Thomas Diafoirus on pyytänyt Angeliquen kättä ja Arganin mielestä hän on oikein hyvä mies tyttärellensä, joten tämä lupaa tyttärensä käden hänelle. Angeliquella on kuitenkin toinenkin kosia, Cleante, johon Angelique on ihastunut. Tästä syntyy ongelma Arganille ja tyttärelleen. Argan ja hänen vaimonsa, Beline, ovat Thomasin kannalla, joten asiasta keskustellaan paljon. Tarinan lopussa Argan päätyy ratkaisuun, jossa hän tekeytyy kuolleeksi, saadakseen selville, mitä hänen rakkaimpansa oikeasti ajattelevat hänestä. Hän saa selville, että hänen vaimonsa haluaa hänestä eroon, mutta hänen tyttärensä Angelique välittää hänestä oikeasti,joten Argan suostuu lopulta Angeliquen ja Cleanten avioliittoon, kunhan Cleante lukee itsensä lääkäriksi.


Molemmissa näytöksissä toteutuvat ajan, paikan ja toiminnan ykseyssäännöt. Klassismin aikana oli myös toivottua, että näytelmissä olisi viisi näytöstä, mutta Luulosairaassa on vain kolme. Don Juanissa että Luulosairaassa näkyy hyvin Molieren tyypillinen luonnekomedia. Hän kuvailee molemmissa näytöksissä erittäin hyvin päähenkilöiden luonteita. Molieren näytelmien päähenkilöt ovatkin usein luonteeltaan samanlaisia kieroja juonittelijoita. Tapahtumat ovat myös hieman samanlaiset, päähenkilö viettelee jonkun naisen, jonka seurauksena hänelle koituu ongelmia (tapakomedia). Näytelmien nimet liittyvät myös jotenkin päähenkilöön. Kokonaisuudessaan Molieren näytelmät olivat aikansa mestariteoksia.

Ikkunasta pudonnut eukko

Kohtaus alkaa kun eukko menee ikkunan luokse ja yrittää katsoa alas kadulle. Hän kurkottaa koko ajan kauemmas, jonka takia hän tippuu. Hänen jälkeensä tulee vielä muitakin eukkoja, jotka yrittävät katsoa alas tippuneita eukkoja, jonka seurauksena hekin tippuvat. Mieshenkilö on katsellut eukkojen tippumista vierestä, johon hän kyllästyy ja lähtee torille. Kohtauksessa näkyy ikkuna rakennuksen sisäpuolelta ja ovi, josta eukot tulivat aina edellisen eukon tiputtua ikkunasta.
              Kohtaus oli mielestäni hyvin toteutettu, mutta siihen olisi voinut lisätä hieman lisää eloa. Esimerkiksi tavanomaisia kaupungin ääniä olisi kuulunut ja eukkojen huuto olisi kuulunut aina "maahan osumiseen" asti ja maahan osumisesta olisi kuulunut pieni tömähdys.

Ole sinä, niin minä olen- runo

Jos sinä olet lämmin, olenko minä kylmä. Jos sinä olet märkä, olenko minä kuiva. Jos sinä olet valoisa, olenko minä pimeä. Jos jälkeesi tulee pimeää, tuleeko minun jälkeeni valoisaa. Jos sinun värisi on vihreä, minun on valkoinen. Jos sinä pelaat jalkapalloa, minä pelaan jääkiekkoa. Sinä olet lomalla, minä olen koulussa. Sinä olet kesä, minä olen talvi.

Haiku

Kylmä on kesä.
Kolme päivää lämmintä.
Lomamme jo loppukin.

Kaksi kuuden sanan novellia

Pieni kääpiö haluaa kasvaa isommaksi.
Mahdotonta.

Pieni
Velho ei voi auttaa
Hunnit

Vastauksia Lauran kysymyksiin

1. Luetko yleensä runoja?

- En

2. Millaisia runoja luit Karaoke-projektia varten?

- Saila Susiluodon kirjoittama Dogma -runokokoelma ”haalistuneet talot” -runo (s.104).

Runo on mielestäni outo ja sekava, koska runossa vaihdetaan aihetta monta kertaa.

- Juha Raution kirjoittama Istu laulu -runokokoelma ”Tai säilyy ehjänä” -runo (s.83).

Runo on lyhyt enkä tajua sen ideaa. Runo alkaa sanalla tai, mikä jättää arvoitukseksi mitä Rautio on halunnut sanoa sitä ennen.

- Satu Mannisen kirjoittama Kaupunkicowboy -runokokoelma ”Popcornsade tasangon horisontissa” runo (s.51). Runossa on oudot sanavalinnat, mikä tekee siitä oudon. Runosta saa kuitenkin hieman Villi Länsi tyylisen kuvan.

- Joni Lankin kirjoittama Tarpeeksi nisäkäs -runokokoelma ”Koko sen ajan” -runo (s.54).

Lauseet eivät sovi yhteen ja runon juoni ja merkitys jäävät epäselviksi.

4. Mitä ajatuksia runot sinussa herättivät?

- Runot ovat outoja.

5. Aiotko jatkaa runojen lukemista itsenäisesti?

  -En.

Lucky Luke pelastaa päivän

Luin Lucky Luke nimisen sarjakuva-albumin, Balladi Daltoneista, jonka ilmestymisvuosi on 2006. Lucky Luke sarjakuvat ovat alunperin belgialaisen Morrisin piirtämiä ja kirjoittamia. Myöhemmin kirjoittajana toimi pitkään René Goscinny. Nykyään sarjakuvaa piirtää  Achdé. Balladi Daltoneista -albumissa kuvituksen ja tarinan on luonut Morris lukuunottamatta paria tarinaa, jotka Greg ja Goscinny ovat tehneet. Kustantajana on toiminut Egmont.
          Albumi koostuu irrallisista tarinoista, joita on neljä kappaletta. Tarinoissa Lucky Luke seikkailee Villissä Lännessä, yleensä rosvoja vastaan taistellen. Ensimmäisessä tarinassa Lucky Luke yrittää saada vankilasta karanneet Daltonin veljekset takaisin vankilan. Veljekset koittavat täyttää ehtoja joilla he saisivat edesmenneen sedän perinnön itselleen. Lucky Luke saa kuitenkin veljekset oikeuden eteen ja takaisin vankilaan. Toisessa tarinassa Lucky Luke ottaa selvää miksi hänen hevosensa Jolly Jumper on niin alakuloinen. Kolmannessa tarinassa Luke yrittää saada selville housujen avulla, kuka oli varastanut hänen hevosensa vuosi sitten. Alkuperäinen varas löytyy, mutta Luke herää ja huomaa, että kaikki olikin vain unta. Neljännessä eli viimeisessä tarinassa Lucky Lukea on pyydetty opettamaan sheriffikouluun. Luke kouluttaa sheriffikokelaista kunnon sheriffeijä. Jokaisessa tarinassa Lucky Luke oli "päivän sankari".
          Sarjakuvan päähenkilö on Lucky Luke niminen cowboy. Lucky Luke on nimensä mukaisesti erittäin onnekas. Hän on hyvin peloton, kekseliäs ja viisas mies, joka pystyy ampumaan varjoaan nopeammin. Luke omistaa 45 caliberisen Colt revolverin jolla hän paukuttaa menemään taistellessaan rosvoja vastaan. Hyviä tunnsumerkkejä ovat hänen valkoinen cowboy hattunsa ja hänellä on aina suussa milloin mitäki, yleensä tupakka.  Luken ainut kaveri on hänen hevosensa Jolly Jumper, joka on hieman ärtyneen oloinen. Jollyn karvoitus on valkoista ja hänen häntä sekä harja ovat keltaiset. Tarinoissa esiintyy paljon eri henkilöitä Luken ja Jollyn lisäksi joista Daltonin veljekset jäivät parhaiten mieleen. Veljekset ovat eri pituisia ja tyhmiä rosvoja.
          Sarjakuvan miljöönä on Villi Länsi, mistä löytyy intiaani heimoja, karua erämaata sekä kyliä. Villiä Länttä on kuvattu hyvin kaktuksilla, luurangolla, kanjoneilla sekä vähäkasvillisella maastolla. Sarjakuvassa ei ole kauheasti yksityiskohtia, mutta värit kuitenkin löytyvät.
          Albumin hahmot ovat fyysisesti hyvässä kunnossa. Lucky Luke käyttää viekkauttaan hyväksi huijaamalla Daltonit takaisin muurien taakse. Tässä huijaamisella on isompi hyve kuin pahe. Daltonit ovat puolestaan erittäin ahneita ja ajattelevat vain rahaa.
          Albumissa piirrostekniikka oli hyvä ja siitä löytyi värit. Kuvat ovat selkeitä, mutta eivät erityisen yksityiskohtaisia, mikä ei minusta haitannut yhtään. Kuvien kuvakulmat vaihtelevat hyvin paljon, mutta suurimmaksi osaksi kuvat oli piirretty hieman sivusta  tai edestäpäin. Liikettä oli kuvattu hyvin erillaisilla vauhtiviivoilla ja ääniä oli tehostettu erillaisilla äänikuvauksilla esimerkiksi PAM PAM tai KLUNK KLUNK.
          Suurin osa tarinoista alkoi selostusteksteillä, joita myös käytettiin sopivissa kohdissa, mutta pääasiassa tarinat jatkuivat puhekuplilla. Albumissa selostustekstit selittivät kuvaa ja tilannetta, kun taas kuvat selittivät aika useasti puhekuplia. Tekstit viittasivat tapahtumiin, joita tarinoissa kuvattiin.
          Lucky Luke -albumi oli ihan hauskaa luettavaa. Siitä löytyi jonkin sortin huumoria, eikä tarinat olleet niin totisia, vaikka miljöönä olikin Villi Länsi. Itse pidin erityisesti tarinoiden hahmoista sekä juonista. Piirrustustekniikka oli silmille miellyttävää, mistä pidin. Lucky Luke sarjakuvat ovat suunnattu ehkä enemmän nuoremmille ihmisille, kun taas Tex Willerit vähän vanhemmille. Voin kuitenkin suositella albumia kaiken ikäisille, jotka eivät jaksa lukea totisia sarjakuvia.