Kohtaus alkaa kun eukko menee ikkunan luokse ja yrittää katsoa alas kadulle. Hän kurkottaa koko ajan kauemmas, jonka takia hän tippuu. Hänen jälkeensä tulee vielä muitakin eukkoja, jotka yrittävät katsoa alas tippuneita eukkoja, jonka seurauksena hekin tippuvat. Mieshenkilö on katsellut eukkojen tippumista vierestä, johon hän kyllästyy ja lähtee torille. Kohtauksessa näkyy ikkuna rakennuksen sisäpuolelta ja ovi, josta eukot tulivat aina edellisen eukon tiputtua ikkunasta.
Kohtaus oli mielestäni hyvin toteutettu, mutta siihen olisi voinut lisätä hieman lisää eloa. Esimerkiksi tavanomaisia kaupungin ääniä olisi kuulunut ja eukkojen huuto olisi kuulunut aina "maahan osumiseen" asti ja maahan osumisesta olisi kuulunut pieni tömähdys.
tiistai 11. elokuuta 2015
Ole sinä, niin minä olen- runo
Jos sinä olet lämmin, olenko minä kylmä. Jos sinä olet märkä, olenko minä kuiva. Jos sinä olet valoisa, olenko minä pimeä. Jos jälkeesi tulee pimeää, tuleeko minun jälkeeni valoisaa. Jos sinun värisi on vihreä, minun on valkoinen. Jos sinä pelaat jalkapalloa, minä pelaan jääkiekkoa. Sinä olet lomalla, minä olen koulussa. Sinä olet kesä, minä olen talvi.
Kaksi kuuden sanan novellia
Pieni kääpiö haluaa kasvaa isommaksi.
Mahdotonta.
Pieni
Velho ei voi auttaa
Hunnit
Mahdotonta.
Pieni
Velho ei voi auttaa
Hunnit
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Vastauksia Lauran kysymyksiin
1. Luetko yleensä
runoja?
- En
2. Millaisia runoja
luit Karaoke-projektia varten?
- Saila Susiluodon
kirjoittama Dogma -runokokoelma ”haalistuneet talot” -runo
(s.104).
Runo on mielestäni
outo ja sekava, koska runossa vaihdetaan aihetta monta kertaa.
- Juha Raution
kirjoittama Istu laulu -runokokoelma ”Tai säilyy ehjänä” -runo
(s.83).
Runo on lyhyt enkä
tajua sen ideaa. Runo alkaa sanalla tai, mikä jättää
arvoitukseksi mitä Rautio on halunnut
sanoa sitä ennen.
- Satu Mannisen
kirjoittama Kaupunkicowboy -runokokoelma ”Popcornsade tasangon
horisontissa” runo (s.51). Runossa on oudot sanavalinnat,
mikä tekee siitä oudon. Runosta saa kuitenkin hieman Villi Länsi
tyylisen kuvan.
- Joni Lankin
kirjoittama Tarpeeksi nisäkäs -runokokoelma ”Koko sen ajan”
-runo (s.54).
Lauseet eivät sovi
yhteen ja runon juoni ja merkitys jäävät epäselviksi.
4. Mitä ajatuksia
runot sinussa herättivät?
- Runot ovat outoja.
5. Aiotko jatkaa
runojen lukemista itsenäisesti?
-En.
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Lucky Luke pelastaa päivän
Luin Lucky Luke nimisen sarjakuva-albumin, Balladi Daltoneista, jonka ilmestymisvuosi on 2006. Lucky Luke sarjakuvat ovat alunperin belgialaisen Morrisin piirtämiä ja kirjoittamia. Myöhemmin kirjoittajana toimi pitkään René Goscinny. Nykyään sarjakuvaa piirtää Achdé. Balladi Daltoneista -albumissa kuvituksen ja tarinan on luonut Morris lukuunottamatta paria tarinaa, jotka Greg ja Goscinny ovat tehneet. Kustantajana on toiminut Egmont.
Albumi koostuu irrallisista tarinoista, joita on neljä kappaletta. Tarinoissa Lucky Luke seikkailee Villissä Lännessä, yleensä rosvoja vastaan taistellen. Ensimmäisessä tarinassa Lucky Luke yrittää saada vankilasta karanneet Daltonin veljekset takaisin vankilan. Veljekset koittavat täyttää ehtoja joilla he saisivat edesmenneen sedän perinnön itselleen. Lucky Luke saa kuitenkin veljekset oikeuden eteen ja takaisin vankilaan. Toisessa tarinassa Lucky Luke ottaa selvää miksi hänen hevosensa Jolly Jumper on niin alakuloinen. Kolmannessa tarinassa Luke yrittää saada selville housujen avulla, kuka oli varastanut hänen hevosensa vuosi sitten. Alkuperäinen varas löytyy, mutta Luke herää ja huomaa, että kaikki olikin vain unta. Neljännessä eli viimeisessä tarinassa Lucky Lukea on pyydetty opettamaan sheriffikouluun. Luke kouluttaa sheriffikokelaista kunnon sheriffeijä. Jokaisessa tarinassa Lucky Luke oli "päivän sankari".
Sarjakuvan päähenkilö on Lucky Luke niminen cowboy. Lucky Luke on nimensä mukaisesti erittäin onnekas. Hän on hyvin peloton, kekseliäs ja viisas mies, joka pystyy ampumaan varjoaan nopeammin. Luke omistaa 45 caliberisen Colt revolverin jolla hän paukuttaa menemään taistellessaan rosvoja vastaan. Hyviä tunnsumerkkejä ovat hänen valkoinen cowboy hattunsa ja hänellä on aina suussa milloin mitäki, yleensä tupakka. Luken ainut kaveri on hänen hevosensa Jolly Jumper, joka on hieman ärtyneen oloinen. Jollyn karvoitus on valkoista ja hänen häntä sekä harja ovat keltaiset. Tarinoissa esiintyy paljon eri henkilöitä Luken ja Jollyn lisäksi joista Daltonin veljekset jäivät parhaiten mieleen. Veljekset ovat eri pituisia ja tyhmiä rosvoja.
Sarjakuvan miljöönä on Villi Länsi, mistä löytyy intiaani heimoja, karua erämaata sekä kyliä. Villiä Länttä on kuvattu hyvin kaktuksilla, luurangolla, kanjoneilla sekä vähäkasvillisella maastolla. Sarjakuvassa ei ole kauheasti yksityiskohtia, mutta värit kuitenkin löytyvät.
Albumin hahmot ovat fyysisesti hyvässä kunnossa. Lucky Luke käyttää viekkauttaan hyväksi huijaamalla Daltonit takaisin muurien taakse. Tässä huijaamisella on isompi hyve kuin pahe. Daltonit ovat puolestaan erittäin ahneita ja ajattelevat vain rahaa.
Albumissa piirrostekniikka oli hyvä ja siitä löytyi värit. Kuvat ovat selkeitä, mutta eivät erityisen yksityiskohtaisia, mikä ei minusta haitannut yhtään. Kuvien kuvakulmat vaihtelevat hyvin paljon, mutta suurimmaksi osaksi kuvat oli piirretty hieman sivusta tai edestäpäin. Liikettä oli kuvattu hyvin erillaisilla vauhtiviivoilla ja ääniä oli tehostettu erillaisilla äänikuvauksilla esimerkiksi PAM PAM tai KLUNK KLUNK.
Suurin osa tarinoista alkoi selostusteksteillä, joita myös käytettiin sopivissa kohdissa, mutta pääasiassa tarinat jatkuivat puhekuplilla. Albumissa selostustekstit selittivät kuvaa ja tilannetta, kun taas kuvat selittivät aika useasti puhekuplia. Tekstit viittasivat tapahtumiin, joita tarinoissa kuvattiin.
Lucky Luke -albumi oli ihan hauskaa luettavaa. Siitä löytyi jonkin sortin huumoria, eikä tarinat olleet niin totisia, vaikka miljöönä olikin Villi Länsi. Itse pidin erityisesti tarinoiden hahmoista sekä juonista. Piirrustustekniikka oli silmille miellyttävää, mistä pidin. Lucky Luke sarjakuvat ovat suunnattu ehkä enemmän nuoremmille ihmisille, kun taas Tex Willerit vähän vanhemmille. Voin kuitenkin suositella albumia kaiken ikäisille, jotka eivät jaksa lukea totisia sarjakuvia.
Albumi koostuu irrallisista tarinoista, joita on neljä kappaletta. Tarinoissa Lucky Luke seikkailee Villissä Lännessä, yleensä rosvoja vastaan taistellen. Ensimmäisessä tarinassa Lucky Luke yrittää saada vankilasta karanneet Daltonin veljekset takaisin vankilan. Veljekset koittavat täyttää ehtoja joilla he saisivat edesmenneen sedän perinnön itselleen. Lucky Luke saa kuitenkin veljekset oikeuden eteen ja takaisin vankilaan. Toisessa tarinassa Lucky Luke ottaa selvää miksi hänen hevosensa Jolly Jumper on niin alakuloinen. Kolmannessa tarinassa Luke yrittää saada selville housujen avulla, kuka oli varastanut hänen hevosensa vuosi sitten. Alkuperäinen varas löytyy, mutta Luke herää ja huomaa, että kaikki olikin vain unta. Neljännessä eli viimeisessä tarinassa Lucky Lukea on pyydetty opettamaan sheriffikouluun. Luke kouluttaa sheriffikokelaista kunnon sheriffeijä. Jokaisessa tarinassa Lucky Luke oli "päivän sankari".
Sarjakuvan päähenkilö on Lucky Luke niminen cowboy. Lucky Luke on nimensä mukaisesti erittäin onnekas. Hän on hyvin peloton, kekseliäs ja viisas mies, joka pystyy ampumaan varjoaan nopeammin. Luke omistaa 45 caliberisen Colt revolverin jolla hän paukuttaa menemään taistellessaan rosvoja vastaan. Hyviä tunnsumerkkejä ovat hänen valkoinen cowboy hattunsa ja hänellä on aina suussa milloin mitäki, yleensä tupakka. Luken ainut kaveri on hänen hevosensa Jolly Jumper, joka on hieman ärtyneen oloinen. Jollyn karvoitus on valkoista ja hänen häntä sekä harja ovat keltaiset. Tarinoissa esiintyy paljon eri henkilöitä Luken ja Jollyn lisäksi joista Daltonin veljekset jäivät parhaiten mieleen. Veljekset ovat eri pituisia ja tyhmiä rosvoja.
Sarjakuvan miljöönä on Villi Länsi, mistä löytyy intiaani heimoja, karua erämaata sekä kyliä. Villiä Länttä on kuvattu hyvin kaktuksilla, luurangolla, kanjoneilla sekä vähäkasvillisella maastolla. Sarjakuvassa ei ole kauheasti yksityiskohtia, mutta värit kuitenkin löytyvät.
Albumin hahmot ovat fyysisesti hyvässä kunnossa. Lucky Luke käyttää viekkauttaan hyväksi huijaamalla Daltonit takaisin muurien taakse. Tässä huijaamisella on isompi hyve kuin pahe. Daltonit ovat puolestaan erittäin ahneita ja ajattelevat vain rahaa.
Albumissa piirrostekniikka oli hyvä ja siitä löytyi värit. Kuvat ovat selkeitä, mutta eivät erityisen yksityiskohtaisia, mikä ei minusta haitannut yhtään. Kuvien kuvakulmat vaihtelevat hyvin paljon, mutta suurimmaksi osaksi kuvat oli piirretty hieman sivusta tai edestäpäin. Liikettä oli kuvattu hyvin erillaisilla vauhtiviivoilla ja ääniä oli tehostettu erillaisilla äänikuvauksilla esimerkiksi PAM PAM tai KLUNK KLUNK.
Suurin osa tarinoista alkoi selostusteksteillä, joita myös käytettiin sopivissa kohdissa, mutta pääasiassa tarinat jatkuivat puhekuplilla. Albumissa selostustekstit selittivät kuvaa ja tilannetta, kun taas kuvat selittivät aika useasti puhekuplia. Tekstit viittasivat tapahtumiin, joita tarinoissa kuvattiin.
Lucky Luke -albumi oli ihan hauskaa luettavaa. Siitä löytyi jonkin sortin huumoria, eikä tarinat olleet niin totisia, vaikka miljöönä olikin Villi Länsi. Itse pidin erityisesti tarinoiden hahmoista sekä juonista. Piirrustustekniikka oli silmille miellyttävää, mistä pidin. Lucky Luke sarjakuvat ovat suunnattu ehkä enemmän nuoremmille ihmisille, kun taas Tex Willerit vähän vanhemmille. Voin kuitenkin suositella albumia kaiken ikäisille, jotka eivät jaksa lukea totisia sarjakuvia.
Tilaa:
Kommentit (Atom)